Muru oli meidän ensimmäinen tanskandoggi, luonnonlapsi ja häkkikoirana pentuaikansa viettänyt pikkunarttu. Se oli rekisteröimätön, tiikerijuovaisen ja harlekiini aikaansaannos. Muru oli muuten musta väriltään, mutta toisessa kyljessä sillä oli muutama tiikerijuova ja rinnassa valkoinen tähti.
Se sai meidät rakastumaan rotuun ja yhdessä opimme koiranelämää; Muru käytöstapoja ja luottamista, me taas rodun omituisuuksia ja ihanuuksia.

Muru was our first Great Dane, who had had a bad childhood. She was unregistered black small bitch with brindle stripes. His sire was a brindle and dam a harlequin.
She made us fall in love with Great Danes and she learnt from us how to behave and trust and we learnt all those oddnesses and sweetnesses of this breed.

Muru kuoli 8.11.1994 sisäiseen verenvuotoon.
Iltalenkillä normaalisti Osmon kanssa leikkiessään ja peuhatessaan se yhtäkkiä törmäsi kylki edellä puuhun.
Vaikka eläinlääkäri leikkasi vuotavan pernan pois, Osmo luovutti verta ja kaikki näytti jo kääntyvän parhain päin, Muru lakkasi hengittämästä.

Muru passed away 8th of November in 1994 due iternal bleeding.
She was palying with our other great dane Osmo and hit into a tree by accident.
Even if the vet did a big surgery, Osmo donated his blood and everything seemed to be fine, she stopped breathing.

Petrus tuli meille pian Murun kuoleman jälkeen ja oli meille ensimmäinen pentu. Aikaisemmat dogit olivat syystä tai toisesta olleet jo pentuajan ohittaneita nuoria. Petrus oli onneksi rauhallinen ja kiltti jo pienenä, eikä sen kanssa tullut kasvatuksellisia ristiriitoja missään vaiheessa. Kasvattaja Raili Rantavuoti sai meidät innostumaan näyttelyistä ja Petruksen kanssa tulikin Suomea kierrettyä useampi kesä. Parhaimmillaan yli 90 kiloinen järkäle ei kuitenkaan pokaaleja kahminut mutta yksi serti ja ROP Olavi Pasaselta sai kyyneleen silmäkulmaan, se tuntui jo työvoitolta!

Petrus came to us right after Muru passed away, being our first Great Dane puppy. Previous danes had been, for or reason or another, nearly adults. Petrus was a easy puppy to raise cause his mellow and calm temperament and we never had any rearing disagreements. His Breeder, Raili Rantavuoti encouraged us to conformation shows and we did travel several summers showing him. He was over 90 kg at his best and wasnt really a trophy collecter but one BOB and CC from a judge Olavi Pasanen did made us to tears, it was more like a prize of that hard work!

Toukokuussa -99 selittämättömän kovan kuumetaudin jälkeen Petruksella todettiin dilatoiva kardiomyopatia. Yritimme erilaisia lääkehoitoja mutta taudin rajun etenemisen takia lääkitykselle ei saatu toivottua vastausta. Kesäkuun alussa Petrus menetti ruokahalunsa, laihtui rajusti ja kunto romahti. Päätimme lopettaa turhauttavalta tuntuvan lääkityksen ja päästimme Petruksen pois.

On May 1999 after an unexplained fever disease Petrus was diagnosed having a DCM. We tried many medicine treatments but it didnt work the way we hoped. Early June he lost his appetite, lost weight suddenly and we desided to put him sleep after very frustrating times.

Eetu muutti meidän perheeseen huhtikuussa 1995. Entisen omistajan elämäntilanteeseen ei Eetu enää mahtunut ja kasvattaja kysyi olisimmeko me kiinnostuneita. Eetu sopeutui porukkaan ilman mitään ongelmia, leppoisa kun oli luonteeltaan. Se saattoi tuntikausia tutkiskella itsekseen luonnon ihmeitä kukista alkaen ja häntä sillä heilui aina.
Kävimme muutamia kertoja sen kanssa myös näyttelyissä, mutta semmoinen röhnäke kun oli, menestys jäi muiden nautittavaksi.

Eetu came to our family on april 1995. His previous owner could not keep him any longer and his breeder asked if we were interested. Eetu settled to our pack with no problems, that mellow he was. He could study the wonders of nature for hours by himself and the tail wagged endlessly. We did show him a few times but he was a bit too rough and strong type to get success.

Talvilomalla, maaliskuussa -96 olimme lomailemassa Lapissa. Ilmeisesti matkustamissesta tullut stressi aiheutti Eetulle vatsalaukunkiertymän. Ajoimme Ouluun eläinlääkäriin mutta leikkaus oli jo liian myöhäistä ja päätimme nukuttaa Eetun.

Eetu oli aivan liian nuori ja aivan liian terve koira, jotta näin äkkinäisen menetyksen olisi voinut ymmärtää. Tapaus teki tajuntaan suuren möykyn kiertymästä ja kesti pitkään ennekuin uskalsin antaa muiden koirien elää normaalia elämää. Vielä nykyäänkin olen hiukan yliherkkä ruokinnan suhteen ja mieluummin pidän koirat paastolla, kuin annan ruokaa vähänkään mielestäni riskialttiissa tilanteessa.

We were spending a winterholiday in Lapland when Eetu bloated, apparently because of traveling stress. We did drove back to Oulu but it was already too late to operate. We decided to put him to sleep.

Eetu was a way too young and healthy dog that this lost would make sense. This accident make us too careful and it took a longg time bifore I let other dogs to live normal life. Im still today very cautious about feeding and I rather keep my dogs fasting than feed them in situation which I consider as a risk.

Vaikka Osmo oli jo vanha ja ajatus koirien taivaaseen siirtymisestä oli käynyt jo mielessä, oli lopullisen päätöksen tekeminen silti raskas. Osmo oli porukkamme elohiiri, jöön pitäjä ja hauskuuttaja. Vain Osmo osasi tehdä ruoka-ajasta taidetta, nauttia niin täysin sydämin peiton alle käpertymisestä ja antaa katsekontaktille ihan uuden merkityksen. Toivottavasti tapaamme vielä joskus.

Even if Osmo was already old and the thought of letting him go to better place was in our minds, making the final decision was still very hard. Osmo was our mercury and diverter. Only Osmo could make art of the meal-time, only he could enjoy so full heartly for nesting under the blanket and only he could give a whole new meaning for the eye-contact.
I hope we will meet again some day.